Ylläni vuolaasti kyynelehtivä taivas raiskaa luontoa, sammal antaa kiveen asti periksi saappaitteni alla. Lasken perseeni matalalle mättäälle ja painan valkoisen takkini selän paskaista lohkaretta vasten. Sytytän tupakan. Vettä tulee niin maan vitusti, että rööki kastuu vaikka sen luulisi olevan hupun liepeitten alla. On vaan niin perkeleen harmaata. Tällaisina hetkinä elämänsä kurjuuden tajuaminen saa dopamiinin virtaamaan.
- Ote Sahankadun Suurvisiirin lokikirjasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti